Tyyne Leivo-Larsson | |
---|---|
![]() Tyyne Leivo-Larsson vuonna 1948. |
|
Pääministerin sijainen | |
Kuuskosken hallitus
26.4.1958–29.8.1958 |
|
Sosiaaliministeri | |
Fagerholmin I hallitus
4.3.1949–18.3.1949 Törngrenin hallitus 5.5.1954–20.10.1954 Fagerholmin II hallitus 17.5.1957–27.5.1957 |
|
Ministeri sosiaaliministeriössä | |
Fagerholmin I hallitus
29.7.1948–17.3.1950 Kekkosen V hallitus 20.10.1954–3.3.1956 Fagerholmin II hallitus 3.3.1956–17.5.1957 Kuuskosken hallitus 2.5.1958–29.8.1958 |
|
Kansanedustaja | |
22.7.1948–21.7.1958, 5.4.1966–22.3.1970
|
|
Ryhmä/puolue | SDP, TPSL |
Vaalipiiri | Uusimaa, Helsinki |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. maaliskuuta 1902 Uusikirkko |
Kuollut | 1. elokuuta 1977 (75 vuotta) Helsinki |
Ammatti | sosiaalijohtaja, suurlähettiläs |
Tyyne Lilja Leivo-Larsson (vuoteen 1906 Lindroos, 3. maaliskuuta 1902 Uusikirkko – 1. elokuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi SDP:n ja TPSL:n kansanedustajana vuosina 1948–1958 ja 1966–1970. Hän oli sosiaaliministerinä useissa hallituksissa 1940–1950-luvuilla ja toimi pääministerin sijaisena 1958.[1]
Suomen merkittävimpiin naispoliitikkoihin lukeutunut Leivo-Larsson oli vuosikymmenten ajan huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja innokas naisten etujen puolustaja.[2] Hän oli kosmopoliitti naisasianainen ja taitava parlamentaarikko, jota on luonnehdittu muun muassa älykkääksi, voimakastahtoiseksi, itsepäiseksi ja suoraluontoiseksi. Leivo-Larssonia on pidetty myös etenemisessään määrätietoisena, häikäilemättömänä ja jopa ylimielisenä.[3][4][5]
Leivo-Larsson aloitti poliittisen uransa SDP:ssa, mutta siirtyi 1950-luvun puoluehajaannuksen aikana TPSL:n riveihin. Hän oli Miina Sillanpään ja Hertta Kuusisen jälkeen Suomen kolmas naisministeri. Vuonna 1958 Leivo-Larssonista tuli Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen, kun hänet nimitettiin pääministeri Reino Kuuskosken sijaiseksi.[6] Leivo-Larsson oli myös ensimmäinen Suomen suurlähettiläänä toiminut nainen ollessaan kansanedustajakausiensa välissä Suomen edustajana Oslossa.[7]
<ref>
-elementti; viitettä Aitola 2019a
ei löytynyt