Union (Yesin albumi)

Union Yes
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	1990
Julkaistu	30. huhtikuuta 1991
Tuottaja(t)	Jonathan Elias, Jon Anderson, Steve Howe, Trevor Rabin, Mark Mancina, Eddie Offord ja Billy Sherwood
Tyylilaji	progressiivinen rock poprock[1]
Kesto	65.23
Levy-yhtiö	Arista Records
Yesin muut julkaisut
Big Generator 1987	Union 1991	Yesyears 1991

Union on brittiläisen progressiivista rockia soittavan Yes-yhtyeen kolmastoista studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1991.

Vaikka albumia tuki maailmanlaajuinen kiertue ja sekä fanit että yhtye pitivät sitä yhtenä Yesin parhaista albumeista, sitä myytiin vain saman verran kuin Anderson Bruford Wakeman Howea, eli maailmanlaajuisesti noin puoli miljoonaa kappaletta. Union on Yesin viimeinen studioalbumi, jolla oli merkittävää kaupallista menestystä, vaikkakaan sillä ei ollut samaa suosiota kuin vuoden 1987 albumilla Big Generator.

Bill Brufordin mukaan^[2] albumi on keinotekoinen ja sen tekemisen motiivina raha. Anderson-Bruford-Wakeman-Howe albumin ja "Evening of Yes music plus" -kiertueen onnistuttua sekä kaupallisesti että taiteellisesti tarkoitus oli tehdä uusi albumi. Arista levy-yhtiö esti tämän ja ajoi läpi suunnitelman, jonka mukaan ABWH:n materiaali yhdistettäisiin Chris Squiren, jolla oli oikeudet Yes-nimeen, kokoonpanoon ja julkaistaisiin Yesin nimellä. Bruford toteaa, että albumi on käsikirja siitä, miten albumia ei tule tehdä ja että tekoprosessi oli pahinta näkemäänsä rahan tuhlausta. Levy-yhtiö puuttui musiikkiin, ja lähes hallitsematon projekti viimeisteltiin lähinnä koska siihen oli jo käytetty runsaasti rahaa. Bruford kertoo Rick Wakemanin antaneen albumille nimeksi ”Onion” (suom. sipuli) koska se itketti häntä aina, jos hän sen kuuli.

Steve Howe tuo esiin muistelmissaan, miten ABWH:n aikana "Yesin humina" alkoi käydä yhä vahvemmaksi ja edelleen miten "pallo lähti liikkeelle". Asioista sovittiin kysymättä mitään häneltä itseltään, Bill Brufordilta tai Rick Wakemanilta. Edelleen hän kertoo miten hän äänitysten aikana jahtasi tuottaja Jonathan Eliasta puhelimitse saadakseen tietää, missä nauhat milloinkin olivat ja missä ne oli tarkoitus miksata.^[3]

1. ↑ Union rateyourmusic.com. Viitattu 12.6.2022.
2. ↑ Bruford, Bill: The Autobiography, s. 122-123. Jawbone Press, 2009. ISBN 978-1-906002-23-7
3. ↑ Howe, Steve: All My Yesterdays, s. 180-184. Omnibus Press, 2020. ISBN 978-1-785581-79-3