Back Uraniniet Afrikaans يورانينيت Arabic Uraninit Azerbaijani Уранініт Byelorussian ইউরেনাইট Bengali/Bangla Uraninita Catalan Uraninit Czech Begblende Danish Uraninit German Ουρανινίτης Greek
| Uraniniitti | |
|---|---|
 Uraniniittia eli pikivälkettä |
|
| Luokka | Mineraali |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | UO2 |
| Molekyylipaino | 270.03 gm |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | Musta, mustanruskea, harmaa |
| Asu | Massamainen, kiteinen, dendriittinen |
| Kidejärjestelmä | Kuutiollinen |
| Kaksostus | {111}, harvinainen |
| Lohkeavuus | Ei ole |
| Murros | Hauras–epätasainen |
| Taottavuus | Murenee taottaessa |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 5–6 |
| Tiheys | 10,88 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | Isotrooppinen |
| Kiilto | Rasvakiilto |
| Ultravioletti fluoresenssi | Ei ole |
| Viiru | Ruskeanmusta |
| Läpinäkyvyys | Ei läpinäkyvä |
| Muut ominaisuudet | Radioaktiivinen |
| Lähteet | |
Uraniniitti on paljon uraania sisältävä mineraali, joka koostuu pääosin uraanidioksidista UO2. Se sisältää myös uraanitrioksidia UO3 ja usein myös toriumia, zirkoniumia ja lyijyä[1][2][3] sekä eräiden muiden alkuaineiden oksideja.
Tunnetuin uraniniitin laji on pikivälke. Kaivosmiehet antoivat nimen, koska he usein harhautuivat luulemaan pikivälkettä hopeamalmiksi.[4]
- ↑ a b http://www.mindat.org/min-4102.html
- ↑ a b http://www.webmineral.com/data/Uraninite.shtml
- ↑ a b Jones, Adrian: Kivet, s. 59. Printing Express Ltd, Hongkong 2006: Werner Söderström Oy, 2006. ISBN 951-0-31579-6
- ↑ Cornelius S. Hurlbut, Cornelius Klein: Dana's Manual of Mineralogy. John Wiley & Sons Inc, 1977. ISBN 0-471-03288-3