Urho Kaleva Kekkonen (3. syyskuuta 1900 Pielavesi – 31. elokuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja kahdeksas Suomen tasavallan presidentti. Hän oli tasavallan presidentti yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 alkuvuoteen 1982, yli 25 vuoden ajan. Viimeinen presidenttikausi jäi kesken sairauden takia. Kekkosen presidenttikauden ja kylmän sodan aikana Suomi säilyi Euroopan länsiryhmässä Neuvostoliiton painostuksesta huolimatta.[2]
Kekkonen on Suomen historian pitkäaikaisin presidentti. Hän on ensimmäinen, joka toimi tasavallan presidenttinä kaksi kokonaista kautta ja ainoa, joka on valittu toimeensa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Ennen presidenttiyttään Kekkonen toimi muun muassa oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä sekä viiden hallituksen pääministerinä,[3] ja ennen poliittista uraansa hän oli poliisi, juristi ja yleisurheilija.
Kekkosen valtakaudella hän hyväksyi kansanrintamahallituksia, joihin kuuluivat edustamansa puolue Maalaisliitto sekä SDP ja SKDL.[4] Kekkonen piti Kokoomusta hallituspaitsiossa sen ulkopoliittiseen epäluotettavuuteen vedoten.[5] Poliittisena johtajana Kekkonen oli kiinnostunut teollisuuspolitiikasta ja Pohjois-Suomen olojen kohentamisesta.[6]
<ref>
-elementti; viitettä KekkonenkEroaaYleeläväarkisto
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä KB
ei löytynyt