Uusaristotelismilla viitataan aristotelismin päivitettyihin muotoihin myöhemmässä filosofiassa, keskiajan filosofiasta nykyajan filosofiaan.
Etiikassa ja poliittisessa filosofiassa termiä ”uusaristotelismi” on käytetty ennen kaikkea 1900-luvulla uudelleen heränneistä hyve-etiikan muodoista, jotka korostavat käytännöllistä järkeä moraalisten sääntöjen ja velvollisuusetiikan sijaan.[1] Uusaristoteelisesta hyve-etiikasta ovat kirjoittaneet muun muassa Alasdair MacIntyre, G. E. M. Anscombe, Philippa Foot ja Rosalind Hursthouse.
Metafysiikassa uusaristoteelisena voidaan pitää uusskolastiikan (uustomismi, analyyttinen tomismi) muotoja.[2]