Valkosolu

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Valkosolut eli leukosyytit ovat verisoluja, jotka osana immuunijärjestelmää auttavat elimistöä torjumaan tartuntatauteja. Kaikki valkosolut ovat muodostuneita ja johdettuja luuytimen multipotenteista soluista, jotka tunnetaan hematopoieettisina kantasoluina. Leukosyyttejä on kauttaaltaan koko kehossa, myös veressä ja imusuonistossa.^[1]

Tauteja voidaan havaita mittaamalla valkosolujen määrää veressä, ja siksi valkosolujen määrän mittaaminen on tärkeä osa verenkuvaa tutkittaessa. Litrassa terveen aikuisen verta on normaalisti kolmesta kahdeksaan miljardia, valkosolua ja yhdessä mikrolitrassa verta on 4 000–11 000 valkosolua.^[2] Valkosolut muodostavat terveen aikuisen verestä noin 1 prosentin,^[3] joten niitä on paljon vähemmän kuin punasoluja, joiden osuus verestä on 40–45 %. Vaikka valkosolut kattavat vain 1 prosenttia verestä, ne ovat tärkeitä terveyden kannalta, sillä immuniteetti riippuu niistä. Valkosolujen määrän kasvaessa epänormaalin suureksi tilaa kutsutaan leukosytoosiksi. Leukosytoosi on normaalia silloin, kun se on osa immuunivastetta, mikä voi tapahtua usein. Epänormaalia valkosolujen määrän kasvu on silloin, kun se on kasvainmallista tai autoimmuunisairaudesta johtuvaa. Jos taas valkosolujen määrä putoaa alle suositusarvojen, kutsutaan tilaa leukopeniaksi, joka heikentää immuniteettijärjestelmän toimintaa.

1. ↑ Maton, D., Hopkins, J., McLaughlin, Ch. W., Johnson, S., Warner, M. Q., LaHart, D., & Wright, J. D., Deep V. Kulkarni: Human Biology and Health. Englewood Cliffs, New Jersey: US: Prentice Hall. ISBN 0-13-981176-1
2. ↑ Vital and Health Statistics Series 11, No. 247 (03/2005) cdc.gov.
3. ↑ Bruce Alberts; Alexander Johnson; Julian Lewis; Martin Raff; Keith Roberts; Peter Walter: Leukocyte also known as macrophagesfunctions and percentage breakdown. New York: Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9