Valoladonta on 1960-luvulta 1980-luvulle yleisesti käytetty kirjapainojen tekstinvalmistus- eli ladontamenetelmä. Siinä painotuotteeseen tarvittava teksti valotettiin kirjain kerrallaan valoherkälle paperille tai filmille erityisellä valolatomakoneella. Näin aikaansaadut ladelmat asemoitiin kuvien ja muiden elementtien kanssa saksitaiton keinoin – leikkaamalla ja liimaamalla – painettavan sivun aihioon eli peistiin (engl. paste up).
Valoladonta syrjäytti Linotype-tyyppisten latomakoneiden avulla aikaansaadun metalliladonnan, kun valtaosa painatustöistä siirtyi kohopainotekniikasta offset- tai syväpainotekniikkaan 1950-luvulta alkaen. 1990-luvulta alkanut tietokoneiden ja niiden julkaisuohjelmien käyttö syrjäytti puolestaan valoladonnan, ja siirryttiin nykyiseen digitaalisen tekstinvalmistuksen aikaan.[1]