| Valtalaki 1917 | |
|---|---|
| Oikea nimi | Laki Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisestä. |
| Lakiteksti | Wikiaineistossa |
| Vaikutusalue | Suomen suuriruhtinaskunta |
| Säädöskokoelmassa | ei julkaistu |
| Hyväksytty | 18. heinäkuuta 1917 |
| Annettu | ei vahvistettu |
| Voimassa | (ei tullut voimaan) |
| Lainsäädäntö | |
| Lakiehdotus | Lex Tulenheimo |
| Tiivistelmä | |
|
Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait. – – Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asiain ratkaisusta, jotka keisari ja suuriruhtinas tätä ennen – – on ratkaissut. – – – Eduskunta määrää Suomen toimeenpanevan vallan. |
|
Valtalaki oli Suomen eduskunnan heinäkuussa 1917 hyväksymä perustuslaintasoinen laki, jolla aiemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle, kuitenkin ilman ulkopolitiikan hoitoa ja sotilasasioita, jotka olisivat jääneet edelleen Venäjän vastuulle. Laki liittyi helmikuun vallankumouksen aiheuttamaan muutokseen Suomen valtiollisessa asemassa. Ilman Venäjän hallituksen hyväksyntää säädetty valtalaki ei kuitenkaan tullut voimaan.
Valtalakia ajoi varsinkin eduskunnassa tuolloin enemmistöä hallussaan pitänyt Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP), joka katsoi sen lisäävän kansanvaltaa. Valtalaki muokattiin eduskunnassa Lex Tulenheimo -nimellä tunnetusta lakiesityksestä, jonka alkuperäinen ajatus oli siirtää osa keisarin entisistä valtaoikeuksista toimeenpanovaltaa edustaneelle Suomen senaatille eikä eduskunnalle. Valtalaki sai eduskunnassa taakseen tarvittavan määräenemmistön, koska sitä tukivat myös Maalaisliitto sekä osa muiden porvarillisten puolueiden kansanedustajista, jotka uskoivat sen edistävän Suomen itsenäisyyttä. Venäjän hallitus kieltäytyi vahvistamasta valtalakia ja hajotti Suomen eduskunnan heinäkuun lopussa lain suomalaisten vastustajien myötävaikutuksella.
Valtalain kohtalo lisäsi vasemmiston ja oikeiston keskinäistä katkeruutta Suomessa syksyllä 1917, varsinkin kun sosiaalidemokraatit lisäksi menettivät enemmistönsä eduskunnan hajotusta seuranneissa lokakuun 1917 vaaleissa. Valtalakia ei vahvistettu myöhemminkään, mutta Venäjällä tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jälkeen uusi eduskunta päätti 15. marraskuuta 1917 ottaa korkeimman vallan tilapäisesti itselleen.