Valvonta on käyttäytymisen, toiminnan tai muun muuttuvan tiedon seuranta, joka kohdistuu usein ihmisiin vaikuttamisen, käsittelyn, ohjauksen tai suojelun tarkoituksessa.[1] Se voi käsittää seurantaa etäisyydeltä sähköisiä välineitä (kuten valvontakameroita) käyttäen tai sähköisesti välitetyn tiedon (kuten Internet-liikenteen tai puheluiden) sieppaamista. Se voi myös käsittää yksinkertaisia, suhteellisen matalan teknologian menetelmiä kuten henkilötiedustelua ja postin sieppaamista.[2][3][4]
Valvonnasta on paljon hyötyä valtioille ja lainvalvontatahoille sosiaalisen kontrollin säilyttämisessä, uhkien tunnistamisessa ja seurannassa sekä rikosten estämisessä tai tutkinnassa. Valtioilla on nyt hallussaan ennennäkemätön kyky valvoa alamaistensa toimintaa erinäisten ohjelmien (esim. Total Information Awareness ja ADVISE), teknologioiden (esim. nopeat valvontatietokoneet ja biometriset ohjelmistot) ja lakien (esim. Communications Assistance for Law Enforcement Act) luomisen myötä.[5]
Monet kansalaisoikeuksia ja yksityisyyttä puolustavat ryhmät (esim. Suomessa Electronic Frontier Finland; Yhdysvalloissa Electronic Frontier Foundation ja American Civil Liberties Union) ovat kuitenkin ilmaisseet huolen siitä, että kansalaisiin kohdistuvan valvonnan jatkuva kohottaminen voisi johtaa joukkovalvontayhteiskuntaan, jossa poliittiset ja/tai yksityiset vapaudet olisivat hyvin rajoitettuja (ellei täysin olemattomia). Tämänkaltaiset pelot ovat johtaneet lukuisiin oikeusjuttuihin (esim. Yhdysvalloissa Hepting v. AT&T).[5][6]