Vammaispoliittinen taide (engl. disability art) on taiteen alalaji, joka käsittelee vammaisuuden kokemusta.[1][2] Vammaisuuden kokemusta ja ilmiötä käsitellään usein poliittisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta, esimerkiksi yhteiskunnallisen vammaiskäsityksen (engl. social model of disability) kautta.[3][4] Vammaispoliittista taidetta voi tehdä millä tahansa taiteen alalla, esimerkiksi musiikin, kuvataiteen, elokuvan, kirjallisuuden, teatterin tai tanssin alalla.[1]
Suomeksi puhutaan joskus myös vammaistaiteesta. Usein mitä tahansa vammaisten ihmisten tekemää taidetta nimitetään vammaistaiteeksi, vaikka taiteen sisältä ei liittyisi mitenkään vammaisuuteen. Siksi Suomessa on alettu puhua vammaispoliittisesta taiteesta vammaistaiteen sijaan.[5][6]
- ↑ a b Carrie Sandahl: Disability art Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.11.2019.
- ↑ Salovaara, Sari; Gosling, Ju; Büchi, Rolf; Kaitavuori, Kaija & Kemp, John D.: ”Ehdotus vammaistaiteen määritelmäksi.”, EuCrea! Vammaiset kulttuurivähemmistönä, s. 37. (Artikkelin kirjoittaja Sari Salovaara (s. 37–40).) Nykytaiteen museo Kiasma, 2000.
- ↑ Barnes, Colin & Mercer, Geoff (515–534).: ”Disability Culture: Assimilation or Inclusion?”, Handbook of disability studies, s. 528. (Albrecht, Gary L.; Seelman, Katherine D. & Bury, Michael (toim.)) Thousand Oaks, Calif.: SAGE Publications, 2001.
- ↑ Solvang, Per Koren: Between art therapy and disability aesthetics: a sociological approach for understanding the intersection between art practice and disability discourse. Disability & Society, 2018 33:2, s. 238–253. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Säkö, Maria: Sepät syntyessään. Ylioppilaslehti, 12.12.2008. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Sari Salovaaralle Vimma-palkinto. Nurmijärven Uutiset, 29.12.2011. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)