Back Vanadium Afrikaans ቫናዲየም Amharic Vanadio AN فاناديوم Arabic ڤاناديوم ARY فاناديوم ARZ Vanadiu AST Vandel AVK भ्यानडियम AWA Vanadium Azerbaijani
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Vanadiini | ||||
| Tunnus | V | ||||
| Järjestysluku | 23 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 5 | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 6,0 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 7,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | harmahtava | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1801, Andrés Manuel del Río | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 50,9415[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (171) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 125 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | — pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 3d3 4s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 11, 2 | ||||
| Hapetusluvut | V, IV, III, II | ||||
| Kiderakenne | tilakeskinen kuutiollinen (body centered cubic, BCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2 183 K (1 910 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3 680 K (3 407 °C) | ||||
| Moolitilavuus | — · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | — kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | — kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | ? Pa ? K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 4 560 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,63 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,489 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 5×106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 30,7 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7440-62-2 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Vanadiini (lat. vanadium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on V, järjestysluku 23 ja CAS-numero 7440-62-2. Se on hopeanvalkoinen taottava metalli, joka esiintyy huoneenlämmössä kiinteänä. Vanadiini on saanut nimensä skandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren Freyjan lisänimestä Vanadiksesta. Sen löytäjä on espanjalais-meksikolainen Andrés Manuel del Rio vuonna 1801. Toistamiseen vanadiinin löysi ruotsalainen Nils Gabriel Sefström 1830.
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)