Back العم فانيا Arabic আঙ্কল ভানিয়া Bengali/Bangla L'oncle Vània Catalan Onkel Wanja German Θείος Βάνιας Greek Uncle Vanya English Onklo Vanja Esperanto Tío Vania Spanish Onu Vanja Estonian دایی وانیا Persian
Vanja-eno (joskus myös Eno Vanja, ven. Дядя Ваня, Djadja Vanja) on Anton Tšehovin näytelmä. Se julkaistiin 1890-luvulla ja esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 Konstantin Stanislavskin ohjaamana. Vanja-eno lasketaan kuuluvaksi sarjaan, johon kuuluvat lisäksi näytelmät Lokki, Kolme sisarta ja Kirsikkapuisto.
Näytelmän kantava teema on tuhlattu elämä. Vanja-eno toteaa 47-vuotiaana olevansa vanhus: hän on tehnyt maatilalla työtä antaen työn tuoton – jo kuolleen – sisarensa miehelle, professorille, joka käytti koko uransa saamatta mitään aikaan. Näytelmän alussa professori haluaa muuttaa tilan rahaksi ja muuttaa Suomeen viettämään eläkevuosiaan.
Vaikka näytelmä on kirjoitettu ennen luonnonsuojeluaatteen yleistymistä, näytelmän lääkäri on huolissaan metsien tilasta. Tšehovin onkin tämän vuoksi sanottu olleen ”ekologi ennen ekologiaa”.[1]
Vanjan nuorempi sisar on syvän uskonnollinen ja on valmis uhraamaan elämänsä tuonpuoleisen palkinnon toivossa.
Näytelmässä miesten ja naisten väliset rakkaudet tai ihastumiset kohdistuvat tavoittamattomiin henkilöihin.
Tyyliltään Vanja-eno luokitellaan usein draamaksi tai tragikomediaksi. Tšehov itse kutsui näytelmää komediaksi.[2]
- ↑ Anton Tšehov Tommi Salonen. Arkistoitu 18.5.2007. Viitattu 1. helmikuuta 2007.
- ↑ Vanja-eno Apuri.fi. Viitattu 1. helmikuuta 2007.[vanhentunut linkki]