Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Yleismaailmallista käsittelyä on vain yksi lyhyt osio. |
Vapaa-ajan asunto (myös kakkosasunto) on asunto, jossa ei asuta vakituisesti eikä virallisesti. Varustelutasoltaan se voi olla suhteellisen vaatimaton. Vapaa-ajan asunnoksi alun perinkin rakennettaville asunnoille ei aseteta rakennuslupaa hankittaessa niitä edellytyksiä, jotka ovat vakinaiselle asunnolle esitettäviä vaatimuksia. Osa vapaa-ajanasunnoista on varsinaisesta asuinkäytöstä poistuneita entisiä vakinaisia asuntoja (yleensä omakotitaloja). Tyypillisimmin vapaa-ajan asuntoja käytetään kesäkaudella. Vapaa-ajan asuntoja voivat olla esimerkiksi kesähuvilat ja näitä vaatimattomammat kesämökit. Vapaa-ajan asunnot ovat ominaisia Suomelle ja Norjalle. Vapaa-ajan asunnot ovat tavallisesti maaseudulla, ja ne usein sijaitsevat meren, järven tai muun vesistön rannalla tai läheisyydessä.
Suomessa eri kunnissa on suhteessa pysyvään väestön vakinaisiin asuntoihin nähden vapaa-ajan asuntomäärältään kovin erilaisia kuntia. Suosituimpia vapaa-ajan asuntoja runsaasti sisältäviä kuntia ovat suurten järviseutujen rannoilla olevat kunnat ja monet Lapin vähäasutuksiset kunnat Lapin matkailun vuoksi.
Suomen kesämökkikanta on kaksinkertaistunut noin kahdenkymmenen vuoden välein, ja kesämökkejä oli vuonna 2010 jo lähes puoli miljoonaa.[1]
Keskimääräinen kesämökin omistaja on 62-vuotias. Alle 40-vuotiaista mökin omistaa noin kuusi prosenttia. Vuonna 2018 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 18–25-vuotiaista yli puolet haluaisi omistaa kesämökin. Maa- ja metsätalousministeriön teettämän selvitysraportin mukaan yli 80 prosenttia nuorista suhtautuu mökkeilyyn myönteisesti.[2]