Vapauden aika

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Ruotsin vallan aika Suomessa kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: samat tiedot kerrottu kuin pääartikkelissa

Pääartikkeli: Ruotsin vallan aika Suomessa

Vapauden aika eli säätyvallan aika on Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa aikakaudesta 1719–1772 käytetty nimitys. Vapaudella tarkoitetaan säätyjen vapautta kuninkaan vallasta. Kaarle XII:n vuonna 1718 tapahtuneen kuoleman jälkeen vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan ja lähes kaikki valta keskitettiin valtiopäiville. Muutoksen syynä oli säätyjen halu välttää uusia sotia. Ruotsin kuningattareksi tuli Kaarle XII:n sisar Ulriika Eleonoora, joka luovutti kruunun puolisolleen Hessenin Fredrikille, josta tuli kuningas Fredrik I. Molempien täytyi kuitenkin ensin allekirjoittaa ja valallaan vahvistaa uusi hallitusmuoto.^[1]

Kolmen ylimmän säädyn valtiopäiväedustajat olivat pääasiassa valtion virkamiehiä, minkä vuoksi vapauden aika oli myös byrokratian aikaa. Valtiopäiväelämää leimasivat jatkuvasti kasvavat ristiriidat. Viinanpoltto oli esillä kaikilla vapauden ajan valtiopäivillä. Virkanimitykset olivat tärkeitä asioita 1750- ja 1760-luvuilla. Vapauden ajalla syntyivät hattujen ja myssyjen puolueet, jotka molemmat kannattivat merkantilistista talouspolitiikkaa. Tieteessä merkittäviä keksintöjä olivat Celsius-asteikko ja Systema Naturae.^[2] Kulttuurissa ranskalaisuuden ihailu oli suurta. Kaikki sivistyneet henkilöt lukivat ja puhuivat ranskaa.

1. ↑ Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 451. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X
2. ↑ History of Sweden - The 18th century britannica.com.