Vatja | |
---|---|
Oma nimi | vad̕d̕a ceeli |
Tiedot | |
Alue |
![]() ![]() |
Puhujia |
6–10 (2011)[1]
|
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | vot |
ISO 639-3 | vot |
Vatja (vatjaksi vaďďa tšeeli, maatšeeli) on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaisen haaran itämerensuomalaiseen haaraan. Vatjan kieltä puhuvat vatjalaiset. Vatja luokitellaan omaksi kielekseen, vaikka Paul Ariste on pitänyt sitä viron kielen murteena.[3]
Vatjalaisten kansalliseepos on yhteinen inkerikkojen kanssa, ja sen nimi on Pääskölintu – päivälintu. Teoksen on laatinut Arvo Survo.[4]