Vedenpaisumus on Raamatun Vanhassa testamentissa oleva kertomus suuresta tulvasta. Kertomus on yksi lukuisista vedenpaisumusmyyteistä ja muodostaa ensimmäisen Mooseksen kirjan luvut 6–9.[1] Se kertoo siitä, kuinka Jumala aikoi palauttaa Maan sen vetiseen alkutilaan (Khaos) hukuttamalla koko maailman ihmisten pahojen tekojen takia, ja kuinka Jumala aikoi tämän jälkeen luoda maailman uudelleen käyttäen Nooan arkin mikrokosmosta. Vedenpaisumus ei siten ollut tavallinen tulva vaan luomisen peruutus.[2] Kertomus käsittelee ihmiskunnan pahuutta, joka johti Jumalan tuhoamaan maailman tulvalla, arkin valmistamista tietyille eläimille, Nooaa ja hänen perhettään sekä Jumalan lupausta, että elämän olemassaolo jatkuu ja ettei hän enää koskaan lähettäisi toista tulvaa.[3]
Vaikka jotkin uskonnolliset ryhmät uskovat, että kertomus on kirjaimellisesti totta, muut pitävät sitä vertauskuvallisena. Tieteellinen konsensus on 1800-luvun jälkeen ollut, ettei Raamatussa kuvattua maailmanlaajuista tulvaa ole voinut tapahtua, ja kertomusta pidetään yleisesti legendana.[4][5][6][7] On kuitenkin esitetty useita teorioita, joiden mukaan siihen, samoin kuin moniin muihinkin vedenpaisumusmyytteihin, on saattanut antaa aiheen jokin todellinen ilmiö, kuten poikkeuksellisen tuhoisa mutta paikallinen tulva tai mereen iskeytyneen asteroidin aiheuttama megatsunami.
Jeesus kyllä vertasi Nooan päiviä hänen "läsnäolonsa" päiviin muun muassa Matteuksen 24. luvussa näin: "Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee."