Vektorianalyysi on matematiikan ala, joka käsittelee vektorikenttien differentiointia ja integrointia, pääasiassa kolmiulotteisessa euklidisessa avaruudessa Termiä vektorianalyysi käytetään joskus myös laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan useamman muuttujan differentiaali- ja integraalilaskentaa, johon varsinaisen vektorianalyysin lisäksi kuuluvat myös osittaisderivaatat sekä integrointi useamman muuttujan suhteen. Vektorianalyysillä on tärkeä merkitys differentiaaligeometriassa ja osittaisdifferentiaaliyhtälöiden teoriassa. Sillä on runsaasti sovelluksia esimerkiksi tekniikassa, fysiikassa ja tilastotieteessä. Fysiikassa sitä käytetään varsinkin sähkömagneettisten kenttien ja gravitaatiokenttien kuvailuun sekä virtausdynamiikassa.
Vektorianalyysin kehittivät kvaternioiden teorian pohjalta J. Willard Gibbs ja Oliver Heaviside lähellä 1800-luvun loppua. Suuren osan sen terminologiasta ja merkinnöistä vakiinnutti Gibbsin ja Edwin Bidwell Wilsonin vuonna 1901 ilmestynyt kirja Vector Analysis. Tavanomaisessa muodossaan, jossa käytetään ristituloja, vektorianalyysiä ei voida laajentaa useampiin ulottuvuuksiin, kun taas vaihtoehtoisessa geometriseen algebraan perustuvassa lähestymistavassa, jossa ristitulon sijasta käytetään ulkoista tuloa, niin voidaan tehdä.