Velho

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joiden esittäjä ei selviä artikkelista. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Noita kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.

Velho tarkoittaa yliluonnollisia taikavoimia hallitsevaa ihmistä. Velhoilla ja velhoa läheisesti muistuttavilla hahmoilla on lukuisia muitakin nimityksiä, kuten noita, taikuri, maagi, tietäjä tai šamaani. (katso lisää nimityksiä jäljempää)

Suomen sana velho on alun perin tarkoittanut lähinnä pahansuopaa loitsijaa ja taikojaa, mutta sanaa ei ole käytetty pelkästään kielteisessä merkityksessä. Sana tietäjä on useammin tarkoittanut hyvää taikojaa, kansanparantajaa, jopa taikakeinoihin turvautuvaa sankaria. Silti sanaa on käytetty myös herjaukseen. Myös sana noita on tarkoittanut taikojaa sekä hyvässä, että pahassa mielessä, mutta kristinusko antoi sanalle erityisen synkän merkityksen paholaisen avustajana. Monia muita vastaavan taikuuden käyttäjien nimityksiä koskee sama: ne voidaan kokea sekä kielteisiksi että myönteisiksi.

Suomalaisessa kansanrunoudessa sanalla velho on usein^{kenen mukaan?} halventava merkitys. Esimerkiksi Kalevalassa käytetään usein^{kenen mukaan?} tätä nimitystä vastapuolen noidasta:

"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,

miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista!

Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita!"^[1]

Velholla on usein^{kenen mukaan?} ollut rinnastettava merkitys nimityksiin kade tai lapinnoita, jotka ovat merkinneet yliluonnollisilla voimilla hyökkäävää vihollista. Esimerkiksi sananlaskussa ne rinnastetaan: "Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä."^[2]

Modernissa fantasiakirjallisuudessa velhoista on muodostunut selvästi muista yliluonnollisen taian käyttäjistä erottuva joukko. Nykyfantasian velho on usein^{kenen mukaan?} kaapuun pukeutunut mies, jolla on taikasauva. Hän ei välttämättä ole yhteisönsä keskushahmoja, kuten monet oikeat velhot ja tietäjät, vaan hän on usein^{kenen mukaan?} yksinäinen vaeltaja. Fantasian velhot voivat olla jopa oma tavallisista ihmisistä poikkeava rotunsa tai lajinsa, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin kirjoissa. Nykykirjallisuuden velhot muistuttavat kovasti skandinaavien Odin-jumalaa. Nykykielessä velho onkin saanut positiivisemman merkityksen.

1. ↑ Kalevala: Kolmasviidettä runo
2. ↑ Haavio 1967, 335