Viimeinen mies | |
---|---|
Der letzte Mann | |
![]() |
|
Ohjaaja | Friedrich Wilhelm Murnau |
Käsikirjoittaja | Carl Mayer |
Tuottaja | Erich Pommer |
Säveltäjä |
Giuseppe Becce Werner Schmidt-Boelcke |
Kuvaaja | Karl Freund |
Tuotantosuunnittelija | Edgar G. Ulmer |
Lavastaja | Walter Röhrig |
Pääosat | Emil Jannings |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Saksa Weimarin tasavalta |
Tuotantoyhtiö | Universum Film AG |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 1924 |
Kesto | 101 minuuttia |
Alkuperäiskieli |
saksa - |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Viimeinen mies (Der letzte Mann) on saksalainen mykkäelokuva vuodelta 1924. Se kertoo luksushotellin vanhasta ovimiehestä, joka menettää työpaikkansa.[1]
Elokuva oli menestys ja teki Murnausta kuuluisan Hollywoodia myöten. Siinä kamera liikkuu kuvaten ympäristöä päähenkilön näkökulmasta, mikä oli tuohon aikaan aivan uutta. Elokuvassa ei juuri käytetä välitekstejä, kuvat kertovat tarinan.[2]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Viimeinen mies oli mukana heistä yhdeksän listalla[3].