Voimapaperi

Voimapaperi on valkaisemattomasta sulfaattiselluloosasta valmistettua lujaa kääre- tai säkkipaperia. Sen paino on 60–90 g/m².^[1]

Voimapaperit ovat yksi perinteisimmistä paperilaaduista, joita on valmistettu 1800-luvun lopulta lähtien. Voimapaperitehtaat sijaitsevat yleensä sellutehtaan yhteydessä, koska varsinkaan ruskeaa kraft-massaa ei kannata kuivata ja kuljettaa.^[2]

Voimapaperien päätyypit ovat:^[2]

1. kraft-paperi (50–120 g/m²), joka hyödyntää pitkäkuituisen havupuusellun lujuusominaisuuksia. Ruskean massan lisäksi kraftia valmistetaan yhä enemmän myös valkaistusta havupuusellusta. MF-kraftpaperit ovat konekalanteroituja, SC-kraftpaperit superkalanteroituja papereita, joiden sileään pintaan saa paremman painojäljen. Toiselta puoleltaan kiiltäviä MG-papereita käytetään muun muassa kirjekuorissa, toiselta puoleltaan päällystettyjä C1S-papereita laminoituihin joustopakkauksiin, kuten pussikeittojen pusseihin.
2. säkkipaperi (60–80 g/m²) on kehitetty erityisesti paperisäkkeihin, joissa paperia voidaan käyttää myös useampina kerroksina. Säkkipaperi on kraftia lujempaa venymisominaisuutensa ansiosta. Erityisen venyvä säkkipaperilaatu on clupak, jonka mikrokreppaus antaa sille jopa 7 prosentin venymän. Säkkipaperista on kehitetty myös huokoisia laatuja, jotka auttavat ilmanpoistossa säkkejä täytettäessä.

1. ↑ WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 303, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
2. ↑ ^{a b} Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 55–56. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8