Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sisältää suurelta osin aivan muita automalleja ja tyyppejä käsittelevää sisältöä, jota kukaan niistä kiinnostunut ei täältä osaa tulla etsimään. Tekstin seassa suluissa lukuohjeita, kuvailuja ja viittauksia kuviin ja ulkopuolisille sivustoille. |
Volkswagen Transporter T3 | |
---|---|
![]() Volkswagen Transporter T3 -ikkunapakettiauto. |
|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
![]() ![]() ![]() |
Valmistaja | Volkswagen |
Konserni | Volkswagen Group |
Valmistusvuodet | 1979–1992, VWSA: -2002 |
Muut nimet |
Volkswagen T25 Volkswagen Vanagon; Volkswagen Microbus |
Edeltäjä | Volkswagen Transporter T2 |
Seuraaja | Volkswagen Transporter T4 |
Teknisesti samankaltaisia | Porsche B32 |
Tekniset tiedot | |
Henkilöluku | 2-9 |
Iskutilavuus | 1583-3711 cm³ |
Teho | 37–132 kW |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa |
takaveto neliveto |
Mitat | |
Massa | 2,0-2,7 t |
Pituus | 4570–4637 mm |
Leveys | 1844 mm |
Korkeus | 1735–2085 mm |
Volkswagen Transporter T3 on "Typ 2":n eli Volkswagen Transporterin kolmannen sukupolven takamoottorilla varustettu ja taka- tai nelivetoinen malli, joka ensiesiteltiin vuonna 1979 ja jota valmistettiin vuosina 1979–2002. Vuodesta 1981 lähtien aluksi varustetasoa osoittanut Caravelle-nimi eriytettiin tarkoittamaan Transporterin tila-autoversioita. Transporterin tavara-autoja ei myyty Yhdysvalloissa, ja henkilö- tai matka-autot saivat Vanagon-nimen. Irlannissa ja Isossa-Britanniassa T3 kulki nimellä T25, ja Etelä-Afrikassa T3-mallisto kulki tila-autona Microbus- ja Caravelle-, tai tavara-autona Kombi- ja Van-nimillä. Typ 2 T3 on viimeinen VW:n klassisen taka- ja vastaiskumoottori-konseptin edustaja: kun edeltävien T1- ja T2-sukupolvien hintataso on haluttuina harraste- ja museoautoina noussut jyrkästi, on myös vielä verrattain edullisen T3:nkin kysyntä lähtenyt edeltäjiensä vanavedessä nopeaan nousuun[1][2].
Edelliseen sukupolveen verrattuna korin mitat olivat kasvaneet tuntuvasti, ja alusta oli uudistettu kokonaan. Vuoteen 1983 asti malli oli varustettu T2-sukupolven tavoin ilmajäähdytteisillä bensiinimoottoreilla (vastaiskumoottorit), mutta vuodesta 1982 lähtien nämä korvautuivat asteittain tehokkaammilla vesijäähdytteisillä versioilla. Vuodesta 1981 oli tarjolla VW Golfin vesijäähdytteisestä rivimoottorista sovitettu diesel-vaihtoehto. Soveltuvia T3-malleja sai ensiasennuksena (tilauksen ohjauskoodi) myös ulkopuolisen Oettinger-yrityksen valmistamilla, VW:n toteutumatta jääneestä EA 128-henkilöautomallin huippuversiosta periytyvillä, jo VW-aikana vesijäähdytteiseksi muutetuilla kuusisylinterisillä, bensiinikäyttöisillä WBX6-vastaiskumoottoreilla (arvio 500-700 kpl[3]). Porsche valmisti 9–20 kappaleen koesarjan T3-malleja omilla valmistenumeroillaan rekisteröitynä Porsche B32:ksi[4], joskin yritys luopui aiotusta B32:n sarjatuotannosta.
T3-mallien valmistus tapahtui 1979-1990 Saksan Hannoverissa, nelivetoisen T3-"Syncro":n 1984-1992 Itävallan Grazissa. Takavetoisten versioiden valmistus jatkui Etelä-Afrikassa vuodesta 1992 lähtien kesäkuuhun 2002 asti, jolloin se loppui osien saannin vaikeuksiin. Kuten aiemmin Euroopassa, olisi T3-malleille riittänyt kysyntää tuotannon päättyessä vielä Etelä-Afrikassakin[5]. Nelivetoiset Syncro:t sekä diesel-moottorivaihtoehto olivat jääneet pois mallistosta tuotannon siirtyessä Etelä-Afrikan Uitenhageen. Erikoisuutena Transporter-malleja oli vuosina 1990-2002 yhtaikaisesti tuotannossa kolme sukupolvea: T2 Brasiliassa, T3 Itävallassa ja Etelä-Afrikassa, ja T4 Saksassa. Kokonaisvalmistusmäärä oli vuonna 1990 peräti 6,7 miljoonaa kappaletta (Volkswagen AG, ks. "Aiheesta muualla"), ja vuoden 2013 lopussa VW do Brasilin T2-tuotannon päättyessä Typ 2:n yhteenlasketun valmistusmäärän arvellaan tavoittaneen 10 miljoonaa kappaletta. Seuraaja, Transporter T4 ei enää kulje perinteikkäällä "Typ 2"-mallisarjatunnuksella.