Vought SB2U Vindicator | |
---|---|
![]() |
|
Tyyppi | tiedustelukone, syöksypommittaja |
Valmistaja | Vought |
Miehistö | 2 |
Valmistumisvuosi | 1937 |
Ensilento | 4. tammikuuta 1936 [1] |
Valmistus lopetettu | 1942 |
Valmistusmäärä | 244 [1] |
Mitat | |
Pituus | 10,36 m |
Kärkiväli | 12,77 m |
Korkeus | 4,34 m |
Nopeus | 391 km/h |
Lentomatka | 1 082 km |
Tyhjäpaino | 2 556 kg |
Voimanlähde | |
Koneisto | Pratt & Whitney Twin Wasp -tähtimoottori, tyyppi R-1535-2 |
Teho | 825 (615 kW) |
Aseistus | |
Aseistus | 2x 7,62 mm kk: toinen kiinteästi eteen ja toinen liikuteltava taaksepäin ampuva, enimmäispommikuorma 454 kg (pommeja taikka torpedo) |
Vought SB2U Vindicator on yhdysvaltalainen lentotukialuskäyttöön suunniteltu tiedustelukone ja syöksypommittaja[2], jota käytettiin toisessa maailmansodassa. Kokometallirakenteinen Vindicator oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen yksitasoinen pommikonetyyppi.[1] XSB2U-1-prototyypin ensilento oli 4. tammikuuta 1936.[1] Lentotukialuksista USS Lexington, USS Saratoga, USS Ranger, USS Wasp ja USS Essex käyttivät tyyppiä.[3] Yhdysvaltain merijalkaväki käytti koneen SB2U-3-tyyppiä maakentiltä ja osallistui niillä Midwayn taisteluun.[3] Koneen V-156-tyyppiä toimitettiin Ranskalle ja Britannialle.[1]
Tyynenmeren sodassa kone osoittautui hitaaksi ja haavoittuvaksi, ja sen tukialuskäyttö jäi kohtalaisen vähäiseksi, esimerkiksi Douglas SBD Dauntlessiin verrattuna. Vindicatoria käytti joulukuussa 1941 vain kaksi Yhdysvaltain lentotukialusta: USS Ranger sekä USS Wasp. Kummankin SB2U-lennosto käsitti 36 lentokonetta.[4] SB2U korvattiin pian uudemmilla konetyypeillä vuonna 1942. Vindicator ei ollut lentäjien keskuudessa suosittu kone, ja sillä oli lempinimet Wind Indicator ja Vibrator. Se vedettiin pois ensilinjasta pian Midwayn taistelun jälkeen.[5]
Konetyypin moottori oli sama kuin joissakin Suomessa käytetyissä Fokker D.XXI -malleissa, joissa voimanlähde oli sekin alitehoinen. SB2U Vindicatorin myöhemmät versiot käyttivät edeltäjiänsä raskaampikaliiperisia 12,7 mm (0,50 tuuman) puolustusaseita.[5]