Wampum on algonkinia ja tarkoitti alun perin helminauhaa tai -vyötä, joka oli valmistettu hiotuista simpukoiden ja kotiloiden kuorten kappaleista, yleensä kampavenussimpukoden tummista ja Busycotypus-kotiloiden vaaleista kuorista. Pohjois-Amerikan itäosien alkuperäiskansat käyttivät wampumeita merkitessään muistiin tärkeitä tapahtumia ja vaihtaessaan keskenään sotilaallisia tietoja.
Eurooppalaisten saavuttua Pohjois-Amerikkaan wampumeita alettiin käyttää maksuvälineenä.[1][2] Rahatalouteen tottuneet eurooppalaiset kauppiaat loivat järjestelmän, jonka avulla wampumia voitiin vaihtaa koviin hyödykkeisiin. Näin intiaanien perinteisistä seremoniakoruista alkoi tulla yhä enemmän pelkkää valuuttaa.
Rahajärjestelmä sai itärannikon alkuperäisväestön kaupankäynnin kukoistamaan Pohjois-Amerikan itärannikolle juurtuneiden Uuden-Englannin, Uuden-Ranskan ja Uuden-Hollannin siirtokuntien kanssa. Siirtokunnilta ostettujen teräsporien avulla intiaanit kykenivät valmistamaan wampuminsa aiempaa nopeammin. [3] Niitä kulkeutui myös sisämaan intiaaneille. Wampumien arvo aleni markkinoilla, kun britit alkoivat tehtailla niitä itse 1620–1630-lukujen taitteessa.