Waterloon taistelu | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Napoleonin sotia | |||||||||
Robert Alexander Hillingford: Wellington Waterloon taistelussa
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Vahvuudet | |||||||||
73 000 |
67 000 brittiä / hannoverilaista | ||||||||
Tappiot | |||||||||
34 000 |
23 000 |
Waterloon taistelu oli 18. kesäkuuta 1815 käyty Napoleon I:n viimeinen taistelu. Taistelu käytiin 12 kilometriä Brysselistä eteläkaakkoon Waterloon kylän lähistöllä Yhdistyneessä Alankomaiden kuningaskunnassa, nykyisen Vallonian alueella Belgiassa. Vastakkain olivat Napoleonin johtamat ranskalaiset ja liittoutuma, johon kuuluivat Wellingtonin herttuan johtamat britit ja alankomaalais-belgialaiset joukot, sekä Gebhard Leberecht von Blücherin johtamat Preussin joukot.
Napoleonin armeija hävisi taistelun. Hän antoi miestensä paeta ja yritti myös itse paeta, mutta antautui 15. heinäkuuta 1815 Britannian kuninkaallisen laivaston linjalaiva HMS Bellerophonilla aluksen päällikölle, Frederick Lewis Maitlandille. Napoleon vietiin Saint Helenan saarelle, missä hän kuoli vuonna 1821[1].