William Tecumseh Sherman | |
---|---|
Yhdysvaltain sotaministeri virkaatekevä |
|
Presidentti | Ulysses S. Grant |
Edeltäjä | John Aaron Rawlins |
Seuraaja | William W. Belknap |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. helmikuuta 1820 Lancaster, Ohio, Yhdysvallat |
Kuollut | 14. helmikuuta 1891 (71 vuotta) New York City, New York, Yhdysvallat |
Tiedot | |
Puolue | republikaanit |
Nimikirjoitus |
|
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Yhdysvallat |
Palvelusvuodet |
1840–1853 1861–1884 |
Sotilasarvo |
kenraalimajuri armeijakenraali (sisällissodan jälkeen) |
Taistelut ja sodat | Yhdysvaltain sisällissota |
William Tecumseh Sherman (8. helmikuuta 1820 – 14. helmikuuta 1891) oli yhdysvaltalainen kenraali, joka tuli tunnetuksi myös liikemiehenä ja kirjailijana. Hän palveli kenraalina Unionin armeijassa maan sisällissodan aikana 1861–1865. Sen aikana hän sai tunnustusta strategisesta taidostaan, mutta myös arvostelua poltetun maan taktiikan käyttämisestä hänen aloitettuaan eräänlaisen totaalisen sodan vihollistaan, etelävaltoja, vastaan. Erityisesti Unionin silloinen presidentti Abraham Lincoln arvosti Shermanin kykyjä.[1]
William Sherman johti Savannah-kampanjaa marras-joulukuussa 1864, kun hänen johtamansa noin 60 000 sotilaan joukko-osasto valtasi Georgian Atlantan kaupungin ja jonka jälkeen Shermanin joukot marssivat Atlantin rannikolle Savannah'n kaupunkiin kahdessa kolonnassa ja valtasivat sen. Shermanin kampanjaa on pidetty Yhdysvaltain sisällissodan suurimpana menestyksenä, koska se motitti osan Amerikan konfederaation armeijan joukkoja Etelä-Carolinaan.[2][3]
Sotahistorioitsija Basil Liddell Hart on pitänyt Shermania "ensimmäisenä nykyaikaisena kenraalina".
Republikaanipuolue piti Shermania mahdollisena ehdokkaana vuoden 1884 presidentinvaaleihin, mutta hän kieltäytyi vahvasti sanoen "Jos minua ehdotetaan, en aio kampanjoida, jos minut nimetään ja valitaan ehdokkaaksi, en vastaanota sitä, jos minut valitaan [presidentiksi], en aio vannoa virkavalaa tai toimia."[4] Jälkikäteen tämänkaltaista lausuntoa on nimetty "Shermanesque statement" (Suom. shermanilainen lausunto), jossa mahdollinen vaalikisan ehdokas kieltäytyy täysin ehdokkuudesta. On sanottu, että presidentti Calvin Coolidgen julkaisema "En pyri jatkokaudelle presidenttinä" -lausunto 2.8.1927 sekä presidentti Lyndon B. Johnsonin lausunto 31.3.1968, jossa hän kieltäytyi pyrkimästä jatkokaudelle.[4][5][6][7]
<ref>
-elementti; viitettä ref
ei löytynyt