Young Americans David Bowie | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 11.–22. elokuuta, 20.–24. marraskuuta, joulukuu 1974 ja tammikuu 1975[3] | |
Studio | Sigma Sound (Philadelphia) / Record Plant ja Electric Lady (New York) | |
Julkaistu | 7. maaliskuuta 1975 | |
Formaatti | LP, MC, 8-raita, CD, digitaalinen | |
Tuottaja(t) | Tony Visconti, David Bowie, Harry Maslin | |
Tyylilaji | soul, funk, R&B,[1] poprock[2] | |
Kesto | 40.32 | |
Levy-yhtiö | RCA Records | |
Listasijoitukset | ||
Britannia: 2. | ||
David Bowien muut julkaisut | ||
David Live 1974 |
Young Americans 1975 |
Station to Station 1976 |
Singlet albumilta Young Americans | ||
|
Young Americans on brittimuusikko David Bowien maaliskuussa 1975 julkaistu yhdeksäs studioalbumi, joka merkitsi suurta muutosta hänen musiikissaan. Bowie oli luopunut tavaramerkikseen muodostuneesta glam rockista niin musiikillisesti kuin imagollisestikin ja siirtynyt soul- ja funk-vaikutteiseen ilmaisuun. Myös hänen lauluäänensä oli kehittynyt vahvaksi vibraton tukemaksi baritoniksi.
Young Americans sai myönteisiä arvioita erityisesti yhdysvaltalaisilta kriitikoilta, ja se ylsi Billboard 200 -listalla yhdeksänneksi. Lisäksi albumin päätöskappale ”Fame” oli siellä Bowien ensimmäinen listan kärkeen noussut single. Sen sijaan Britanniassa uuteen tyyliin suhtauduttiin varautuneemmin. Monet glam rockiin tottuneet ihailijat vierastivat albumia, ja sitä myytiin selvästi vähemmän. Sijoitus oli Britanniassa toinen, kun Bowien kolme edellistä studioalbumia olivat olleet listaykkösiä.
Albumilla oli suuri vaikutus aikansa popmusiikkiin ja se pohjusti tietä valkoisten esittämälle soulille ja funkille.
<ref>
-elementti; viitettä rate
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä bible1
ei löytynyt