Ytterbium

Hakusana ”Yb” ohjaa tänne. Maalaiskunnasta Venäjällä katso Yb (Syktyvdinin piiri).
tuliumytterbiumlutetium
-

Yb

No  
 
 


Yleistä
Nimi ytterbium
Tunnus Yb
Järjestysluku 70
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys6,90 · 103 kg/m3
Värihopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1878, Jean Charles Galissard de Marignac
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)173,045(10)[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)175 (222) pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f146s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 8, 2
Hapetusluvut+II, +III
Kiderakennepintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1 097 K (824 °C)
Kiehumispiste1 469 K (1 196 °C)
Höyrystymislämpö159 kJ/mol
Sulamislämpö7,66 kJ/mol
Äänen nopeus1 590 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,1 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,155 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus3,6 · 106 S/m
CAS-numero7440-64-4
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ytterbium (lat. ytterbium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Yb. Aineen eristi sveitsiläinen Jean Charles Galissard de Marignac vuonna 1878. Se sai nimensä ruotsalaisen Ytterbyn kylän mukaan.[2] Ytterbium kuuluu harvinaisiin maametalleihin, tarkemmin lantanoideihin ja jaksollisen järjestelmän 3. sivuryhmään. Se on kiiltävä, hopeanvalkea ja pehmeä metalli.[3][4]

Harvinaisella ytterbiumilla ei juuri ole kaupallisia käyttötarkoituksia sen korkean hinnan ja vaikean hyödyntämisen takia. Sitä voidaan käyttää teräksen ominaisuuksien parantamiseen ja muissa metalliseoksissa.[5]

  1. Standard Atomic Weight of Ytterbium Revised. Chemistry International, 12.10.2015, 37. vsk, nro 5–6. IUPAC. doi:10.1515/ci-2015-0512 ISSN 1365-2192 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  2. Greenwood & Earnshaw s. 1229 Viite Googlen teoshaussa
  3. E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 98. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. Ytterbium Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 31.3.2018. (englanniksi)
  5. Marko Hamilo: Ruotsalainen syrjäkylä tarjosi nimiä alkuaineille 21.3.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 8.7.2010.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Nelliwinne